Näätälän kasvattien kuulumisia ja kuvia

Näätälän Nipa s:15.4.2003                                                                                emo: Veera isä: Roope

 Heipä hei!

Meillä on mennyt todella hienosti nämä kuluneet 4 vuotta. Nipa sopeutui heti laumamme jatkoksi. On koko ajan tullut tyttöjen kanssa hyvin juttuun. Herrasmies kun on, hän suojelee siskojaan vieraammilta freteiltä.. Joskus Nipa on myös riitatuomarina tyttöjen välisissä kahinoissa. =D

Nipa on ollut terve. Yläkulmurit ovat poikki, johtuen vaarallisesta rakkaudesta sukkiin. Serkkupoika raateli taannoin korvat, tästä johtuen ne ovat hieman arat. Muuten on mennyt terveyden saralla hyvin, toivottavasti jatkossakin. Elopainoa hänellä on 1400- 1700 g:n paikkeilla. Raakasafkalla ollaan nyt vuoden verran painoa pidelty..

Äitinsä ulkonäköä pojalla on jonkin verran, mm. harmaat pöksyt. Veeran tavoin on hän myös kova putsailemaan korvia. Nipalla itsellään ne tuppaavat olemaan töhnäiset enemmän tai vähemmän.

Ihmisiä kohtaan poika on kiltti. Onneksi sukatkin ollaan vuosien varrella unohdettu. Uskallan luottaa häneen jopa kummilasteni läsnäollessa. Pienellä varauksella: kasvojen lähelle en häntä päästä. Korvat saa kyllä meiltäkin putsata. HIeno karvamato! Kiitos Nipasta ihanalle kasvattajalle.

Terv. Nipa, Ilpo ja Johanna Raisiosta

Näätälän Vilma I s:30.4.2001                                                                         emo: Veera isä: Myrsky 

Näätälän Aapeli ja Anselmi s: 8.3.2006  Äiti: Pöpö Isä: Jetro
Pojat ovat kasvaneet, ja pysyneet terveinä. Kulkuset tuli poistettua Marraskuussa 2006.Sen jälkeen merkkailu, pureminen ja valtataistelut ovat jääneet taakse.Anselmi(Rapsu) on kova poika juttelemaan ja suukottelemaan.Raaka lihakin on alkanut maistua,toisinaan. Aapeli(Mökö) taas syö 2 kertaa viikossa raakaa kanaa tai kalkkunaa, luineen ei vieläkään ole mennyt.Aapeli(Mökö)on rauhallisempi, kuin taas Anselmi(Rapsu) on leikkisämpi touhottaja. Uusien vieraitten varpaat käydään vieläkin näykkimässä, ja tietysti meidänkin,kun huomiota halutaan.Aivan Ihania hellyydenkipeitä poikia ovat molemmat.Oikea valinta meidän ylivilkkaalle perheelle.
 
Kiitos Riina! KarvaNakeista, ja Voimia jatkossa!
 
Terveisin: Marika,Marco,Santeri, Joni sekä Aapeli ja Anselmi Kokkolasta

 


Alfretti Näätäläinen kuten meillä kutsutaan syntyi 8.3.2006 Pöpölle ja Jetrolle. Luonteeltaan Alfi on todella seurallinen ja leikkisä. Alfretin kanssa asustaa myös toinen frettimme Viivi ja kaksi kilpikonnaa. Viivin kanssa yhteiselo on sujunut mutkitta Alfin leikkauttamisen jälkeen. Nyt kun Alfi on jo hieman aikuistunutkin niin Viivin unirytmikin palautui normaaliin. Alfretti on alkanut jo leikkimään yksinkin niin se ei koko ajan ole vetämässä Viiviä korvasta hereille...Tällähetkellä olemme suunnittelemassa ulkoilmahäkkiä uima-altaalla. Voisimme välillä viedä kilpikonnat ja freetut ulkoilemaan kun valjaissa näiden öttöjen kuljettaminen on hieman hankalampaa. Viivi kyllä voi olla vapaanakin pihalla mutta Alfretin kanssa ei luottamus pelaa samalla tavalla. Se kun raasu on luonteeltaan melko arkajalka. Ei edes näyttäydy kaikille vieraille ennekuin on saanut haistella aikansa sohvan alta. Viivi on jo siinä vaiheessa ehtinyt maistaakin vieraita pariin otteeseen.

Alfi on ottanut meidän perheessä hyvin oman roolinsa ja itsepäisyyttäkin siltä tarpeen tullen löytyy. Erityisen tärkeitä sille ovat vinkulelut. Niihin kohdistuvaa rakkauden määrää ei voi kuvailla kuin siten, että syvimmästäkin unesta se havahtuu jos menet ja kosket Alfin vinkuihin. Niihin ei niin vain mennä koskemaan. Ja toinen elintärkeä syömisen lisäksi on Alfin salarakas. Se on pehmolelunalle joka laulaa mahasta painettuna- jos metsään haluat mennä nyt sä takulla yllätyt-. Nalleraukasta on jo patterit loppumassa ja aina välillä kuuluu jostain sohvan alta vaimeaa mörinää kun Alfi raahaa salarakastaan piilopaikkaan.

Näätälän Samppa on Remun ja Helgan pentueesta joka oli silloin keväällä -04.

Terveitä ollaan oltu ja kiltimpää ja parempi luontoisempaa poikaa ei varmaan olekkaan. Vaikka tytöt muuttivat toiseen perheeseen on tuo poju ollut iloinen ja yhtä leikkisä kuin aina ennenkin. Sisäsiisti on ollut aina eli laatikolle löytää kyllä 99% varmuudella.. ;) Viime syksynä ilmestyi poikaan joku patti joka kuitenkin kuivui ja loppujen lopulta rupi irtosi. Lääkärissä ei käyty kun parani ittellään. Uutta samanlaista ei ole kuitenkaan ilmaantunut.

Tuossa ohessa muutama tuore kuva pojasta. Aika pikkuinen on näin kesäkuosissa ja talvella sitten voidaan taas paksusti. :)

Näätälän Pikku-Ruu s:25.3.2004 Helgan ja Remun pentu.

Ruu ei tykkää ollenkaan korvien puhdistuksesta. Kun on korvien puhdistuksen aika niin tietää, että se ei ole kenellekään kivaa. Kynsien leikkaus onnistuu sukkelasti Nutri-Plussan avulla.

Ruussa on se hyvä piirre, että tykkää syödä erilaisia frettiruokia. Herkkuina Ruulle uppoo crunchit ja rusinat. Kalkkunaleikkele on Ruulle mieliruokaa.

Jalmari syntyi Näätälässä 28.7.2006 Mustun ja Tillukkaan pentueeseen. Näistä pennuista selvisi vain kaksi poikaa, joista toinen siis päätyi onneksemme meille tänne Lahteen. Kasvattaja, elikkäs Riina luonnehti Jalmaria seurailijaksi joka kulkee ihmisten perässä joka paikkaan. Tämä piirre on säilynyt kyllä tähänkin päivään saakka. Jos ilman näätää haluat johonkin päästä, on käytettävä erinäisiä hämäystekniikoita tai hidastettava sen matkaa jollakin konstilla... ja luultavasti et siltikään ole yksin!!!

Kotiutuminen sujui melkoisen hyvin, asiaan kuuluvat itkut kuultiin muutaman kerran mutta pian ne unohtuivat ja oli aika alkaa tarkastelemaan uusia nurkkia. Vuoden vaihteen aikoihin tuli kuitenkin rutkasti terveydellisiä ongelmia. En tiedä mistä koko flunssakierre alkoi mutta melkoisen monta lääkekuuria käytiin läpi ennen kuin Jalmari vihdoin tervehtyi.

Jalmarin lempipuuhiin kuuluu nukkuminen siivouskaapissa punaisessa vadissa, sohvatyynyjen heittely alas sohvalta ja ylipäänsä kaikenlainen riehuminen, etenkin aamulla viiden aikoihin kun muu väki joko nukkuu tai on lähdössä kiireessä töihin eikä ehtisi leikkimään:)

Jalmari on nyt "aikuisena" noin 1850g painoinen ja pelkkää frettilihaa! Pituuttakin ollaan koitettu saada mutta mittaaminen on äärimmäisen hankalaa, ehkäpä hännän kanssa jotain 70cm. Tämä yksilö on siis aikamoinen jötkäle!

Ruokavaliosta sen verran että pääsääntöisesti annetaan nappulaa mutta pari kertaa viikossa kanaa ja silloin tällöin kananmunan keltuaista. Ollaan ajateltu lisätä raa'an lihan määrää jonkin verran.

Yleiset käytöstavat alkavat pikkuhiljaa olla hallussa. Sisäsiisteyden kanssa oli melkein vuoden ikään asti ongelmia mutta nyt on opittu laatikoiden merkitys. 99%:sti tarpeet löytyvät laatikosta!!! Puremisenkaan kanssa ei ole ongelmaa, jo pentuna oppi hyvin kun tiukasti kiellettiin.

Hienosti on meillä täällä mennyt keskenämme mutta hiukan haaveillaan josko Jalmarille leikkikaveria joskus hankittais..

Terveisiä Miitulta ( Veeran ja Roopen viimeisestä pentueesta, s: 20.8.2003 )

Juu, meillä on musta mennyt Miitun kanssa ihan nyvin. En edes muista
koska se itseäni tai Lauria olisi purrut viimeksi. Kaikki vieraat se
kyllä kokeilee, ja näköjään häkin läpi varsinkin. Vika ei tässä
puremassa ollut mielestäni kyllä yhtään Miitussa. Itse emäntä nakkinsa
hänen tontilleen tunki, vaikka oli 2 päivää varoiteltu.

Miitulla on tosi vahva persoona, sillä on niin omanlaisensa luonne.
Hirmuisen itsetietoinen ja itsenäinen. Sitä vähän ihmettelenkin, että
miten se jaksaa aina ottaa Eetulta kuokkaan. Välillä Eetua saa irrottaa
neidon niskasta ihan vesihanan alla. Se kai on kuitenkin aika
tavallista ja harmitonta. Ei edes ruvalia ole tarvittu vuosiin ja
harvoin jää jälkiä.

Koiraan ovat totttuneet tosi hienosti. Miitu tulee Fasun kanssa
edelleenkin toimeen paremmin. Näädät pöllii sen lelut ja tämä katselee
kummissaan ja apua pyytävästi isäntäväkeä. Kun näädät päästää taloon
irti, ne jaksavat noin 15 min riehua, ja sitten touhuavat kaikki omia juttujaan.

Harmittaa niin paljon jättää niitä yksin kotiin, että ostin niille
tosiaan tuollaisen ison kuljetushäkin. nyt ne saa mukaan anoppilaan tai
kotiinkotiin helposti, ja jos ne joutuu hoitoon viemään, niin saa
sielläkin tarvittaessa eristettyä. Häkki on niin kookas, että Fasukin
menee sinne helposti, kiltisi koira meni sinne istumaan, että sain
hänestä valokuvan. 93 cm oli pituus, leveyttä ja korkeutta en nyt tähän
hätään muista. Hienosti näätäpariskunta on ominut häkin omaan
käyttöönsä, Häkki on niiden huoneessa auki, ja sieltä kävin Miitun
äsken riippukeinusta herättämässä hammastutkintaa varten. Eivät
viikonloppuna yhtään rymistelleet häkkiä, eivät purreet kaltereita tai
muuta. Odottelin, että sieltä yrtitettäisiin kovastikin ulos. Miitu
itseasiassa löysi kulmasta reiän, josta se mahtuu ulos. Kaikki 4 kulmaa
paikattiin rautalangalla, ja sen jälkeen ei neiti houdini tullut läpi.
Tosi paljon ulkoiltiin ja tuntui hienota, että ne sai olla koko ajan
mukana kaikessa mitä tehtiin. Lisäksi ei tarvii poissa ollessa
jännittää, että mitä niille kuuluu.
Pariskunta asuu meillä yhteisessä huoneessa, joka on ikään kuin talomme
alakerta (takkahuone ja kodinhoitohuone). Neliömäärää on vaikea
arvoida, mutta sanoisin, että tilaa on riittävästi. Heittäisin, että on
se yli 20m2 (20-23?). Rappusissa on lapsiportti, joka on päällystetty
pleksillä. Näin öttiäiset näkevät sieltä olohuoneeseen ja kuulevat
kaikki talon äänet. Tietysti ne aika paljon kotona ollessamme ovat irti
ohlohuoneessa ja keittiössä, missä itsekin olemme.

Miitu rakastaa suunnattomasti keittiön lavuaarin alakaappia, ja on
valmis ponnistelemaan päästäkseen sinne. Päästyään sinne, hän
mielellään mönkii siellä olevia tavaroita, ja on valmis puolustamaan
omaa soppeaan. Sieltä neitoa on jopa vähän vaikea saada pois.
Karkkkipussin rapina auttaa tähän kyllä.

Meillä syödään Jamesia höystettynä jollakin toisilla ruuilla Eetun
yliherkkyden vuoksi. Vielä on Miitun palkintoruokia, välistä
kissanruokaa jne. Herkkupaloina rusinoita ja Lickinsin (purina)
kissanherkkuja, tassuja ja kananameja. Oikeastaan kaikkea tarjotaan
mitä itsekin syödään, Miitu tykkää happamista asioista kuten
puolukkahillosta ja punaviinistä. Öljyistä sekoaa näätien pää, mutta se
lienee hyvin tavallista =)

Toi hammas harmittaa kovasti siinäkin mielessä, että kun tyttö pärjäsi
edellisessä näyttelyssä niin hienosti, ja jatkossa se sitten on
auttamattomasti hammasvammainen... Olin jo oikeastaan vähän odotellut
salaa seuraavaa näyttelymenestystä... :)