Hillerit, tarhahillerit, fretit ja hybridit

Tällä sivulla tulen kertomaan otsikossa esiintyvien eläinten eroista ja yhtäläisyyksistä. Sivu on vielä kesken, mm. kuvia vaille.

Hilleri

Kuvan lähde: http://www.treknature.com/gallery/Europe/United_Kingdom/photo46904.htm

Hilleristä puhuttaessa tarkoitetaan luonnossa elävää eurooppalaista villihilleriä ( European Polecat ) joka on olemukseltaan frettiä ja tarhahilleriä pienempi ja väriltään melko tumma soopeli. Hilleri elää siis luonnossa osassa Eurooppaa runsaampana kuin toisaalla. 

Hilleri on rakenteeltaan hyvin lihaksikas ja jäntevä. Voidaan sanoa että kun se on jännittyneessä tilassa, on se kuin räjähdyspisteessä oleva lihaskimppu nenän päästä hännänpäähän asti. Hilleri on hyvin ketterä eikä se talvipainostaan huolimatta ole koskaan mikään pullukka. Hillerillä on tumma ja hyvin tiheä turkki ja kasvoillaan maskikuvio. Hilleri on hyvin valpas ja kekseliäs eläin.

Hilleri on peto joka syö hyvin monenlaista lihaa sekä hyönteisiä luonnossa. Se on nopea saalistaja mutta löytää tiensä myös jo kuolleiden eläinten ruhoille. Hilleri on myös melko röyhkeä eläin ja saattaa ajaa saaliiltaan suuremmatkin petoeläimet pois saadakseen oman osansa ateriasta.

Iso osa hillerin ruokavaliosta koostuu jyrsijöistä, sammakkoeläimistä, matelioista, linnuista yms. 

Hilleri saa pentunsa keväällä ja pentueet ovat melko pieniä, 2-6 pentua. Emo vierottaa pentunsa noin 8-9 viikon ikäisinä. Pesä saattaa olla ihmisasutuksen äärellä, rakennusten alla, kivenkolossa, kannon alla tai maakolossa.

Suomessa hilleriä ei ole rauhoitettu mutta sitä on melko vähän luonnossa minkin leviämisen vuoksi.

Tarhahilleri

Tarhahilleri on turkistarhoilla turkiskäyttöön kasvatettu fretin muoto. Alkujaan tarhahilleriä on alettu tarhaamaan Suomessa yhdistämällä suomalaista villihilleriä ( alle 1/3 kokonaismäärästä ) ja ulkomailta hankittuja frettejä keskenään. 

Voidaan sanoa että tarhahilleri on fretti jonka ulkomuotoa on jalostettu eri suuntaan kuin lemmikkifretin. Tarhahillerin turkinlaatuun on keskitetty huomiota, sen tiheyteen, pehmeyteen, mahdollisimman tasaiseen ja vaaleaan väriin sekä suureen kokoon ja isoihin pentumääriin. Tarhahilleri on siis frettiä ja villihilleriä suurempi sekä väriltään melko vaalea soopeli. Turkishilleriä on olemassa myös pastellin ja albiinon värisenä. Tarhahillerin kasvojen maskikuvio on usein melko heikko ja varsinkin talviturkissaan sitä ei välttämättä näy ollenkaan.

Suomessa ei enää monikaan turkistarhaaja kasvata hillereitä niiden linjojen suppeuden vuoksi ja huonon kannattavuuden vuoksi. Nahasta ei juuri makseta ja ilman jatkokäsittelyä, kuten värjäämistä, sillä ei juuri ole markkinoita. Toisaalta hilleri on kiitollinen tarhattava sillä sen käsittely on minkkiä helpompaa ja se hoitaa yleensä pentunsa huolella. Linjasiitos on kuitenkin jo jonkin asteinen ongelma koska uutta verta ei linjoihin juuri mistään saa pilaamatta väritystä tai muita toivottuja ominaisuuksia.

Suomessa on jo muutama tarhuri keksinyt saada paremman hinnan tarhalla kasvattamillaan turkishillereillään, myymällä niitä jopa 25 kertaisella hinnalla ihmisille lemmikeiksi. Tarhahilleri kyllä kesyyntyy mutta tiettyjä fretistä poikkeavia ominaisuuksia sillä ilmenee jotka eivät välttämättä ole kovin positiivisia. On myös mietittävä, haluaako tukea turkistarhaajaa tarjoamalla hänelle hyvät rahat pennusta. Samalla rahalla saa usein kunnolliselta kasvattajalta fretin joka on kasvatettu lemmikiksi ja jonka voinnista kasvattaja on kiinnostunut senkin jälkeen kun auton perävalot eivät enää ikkunaan näy.

Fretti 

Fretti on hillerilajiin kuuluva lemmikiksi kasvatettu ja jalostettu eläin. Fretti tarkoittaa kesyhilleriä eli periaatteessa myös tarhahilleristä voidaan puhua frettinä ja varsinkin silloin jos se muuttaa tarhalta ihmisten pariin.

Frettejä löytyy hyvin monenlaisia värejä ja kuvioita, turkinpituuskin saattaa vaihdella jalostussuunnan mukaan. Fretti saattaa olla hyvinkin iso, tarhahillerimäinen tai pienempi, villihillerimäinen.

Fretti on hyvin sopeutunut ihmisten parissa elämiseen ja saamaan ruuan valmiina nenänsä eteen. 

Vastuullinen ja asiantunteva kasvattaja kasvattaa fretinpennut niin että ne tottuvat käsittelyyn ja normaaliin kotielämään kuten imurin ääniin yms. Pennut myös ruokitaan monipuolisesti ja ravinnerikkaalla ruualla. Sekä pennut että niiden vanhemmat ovat eläinlääkärin tarkastamia ja hoitamia ja terveiksi toteamia.

Fretti on kasvatettu lemmikiksi ja se myös sopii tähän tarkoitukseen parhaiten. Se kaipaa ihmisseuraa ja touhua ympärilleen.

Hybridi

Hybridi on fretin ja villihillerin yhdistelmä/risteytys. Fretin ja tarhahillerin risteytys on fretti.

Jotkut fretinkasvattajat käyttävät villihilleriä kasvatuksessaan tuomassa terveyttä, vahvuutta ja elinvoimaa linjoihin. Kasvattajalla pitää kuitenkin olla jo jonkin verran kokemusta frettien kasvattamisesta sillä hybridit eivät aina ole kovin helppoja eläimiä eikä niihin päde samat opetusmetodit kuin fretteihin. Hybridipennuille pitää myös hankkia vieläkin huolellisemmin kodit kuin freteille. Hybridipentuja myös pitää pitää kasvattajalla frettiä kauemmin eli luovutusiän tulee olla korkeampi.

Hybridit kehittyvät aikuisiksi frettiä hitaammin ja ensimmäisiä pentujakaan ei tulisi teettää alle 2 vuotiaalla hybridillä. Pentuekoot ovat melko pieniä eikä hybridiemot anna kovin helposti ihmisen olla osallisena pentujen hoidossa. Hybrideillä on ns. piilossa olevat sukuelimet joka on suojautumiskeino tulehduksia vastaan. 

Hybridistä puhuttaessa puhutaan myös usein prosenteista, kuinka paljon hybridissä on villihillerin verta. Mitä enemmän villiä verta hybridissä on, sitä enemmän se muistuttaa villiä sukulaistaan ja sitä haasteellisempi ja vaikeampi sitä on pitää lemmikkinä.

50% hybridi saattaa olla jo hyvinkin frettimäinen mutta on silti perinyt ominaisuuksia myös villihilleriltä. Mitkä piirteet sitten kummaltakin puolelta periytyy pitää ottaa riskeinä huomioon kun lähdetään yhdistelmää suunnittelemaan.

Vaikka hybridissä olisi hyvin pieni prosentti villihilleriä, on olemassa mahdollisuus että yksilö on perinyt juuri ne negatiiviset ominaisuudet.

Hybridit ovat useimmiten tummia soopeleita väritykseltään. Ne ovat lihaksikkaampia kuin fretit ja usein myös paljon ketterämpiä. Hybridit ovat usein villiä sukulaistaan suurempia muttei kuitenkaan niin suuri mitä tarhahillerit. Hybrideillä on todella tarkat aistit ja ne elävät hyvin paljon vaistojen varassa. Käsittely saattaa olla hyvinkin haasteellista juuri noiden pinnassa olevien vaistojen vuoksi. Myös voima ja nopeus lisäävät haastetta. 

Hybrideillä saattaa olla ongelmia sopeutua frettilaumaan sillä luonnossa villihilleri elää melko erakkona lisääntymisajan ulkopuolella ja kulkee isolla reviirillä. 

Yllämainittuja hillerin muotoja on hyvin vaikea tai jopa mahdotonta erottaa toisistaan vaikka olisi paljonkin kokemusta kyseisistä eläimistä. Usein käyttäytyminen, väritys ja fysiikka kuitenkin kertoo mistä on kyse.